Suomen ympäristökeskuksen mukaan tämän vuoden kuivuutta selittävät erityisesti kolme tekijää: vähäinen sadanta, runsas haihdunta sekä lumen kertymisen ja sulamisen poikkeava rytmi. Vaikka viime viikkojen sateet ovat helpottaneet kuivuutta paikoin, sen vaikutukset näkyvät edelleen eri puolilla Suomea.
Vedenpintojen lasku on nostanut esiin kysymyksen ilmastonmuutoksen vaikutuksesta kuivuuteen. Vaikka yksittäisen vuoden sääoloja ei voi selittää ilmastonmuutoksella, tutkimusten mukaan lämpenevä ilmasto lisää useita kuivuutta voimistavia tekijöitä. Esimerkiksi lämpenevä ilmasto lisää veden haihduntaa ja muuttaa lumen sulamisrytmiä.
Ilmiö näkyy hyvin esimerkiksi Päijänteellä. Järven pinta nousee tavallisesti yli puoli metriä huhti-kesäkuun aikana. Tänä vuonna keväinen nousu alkoi maaliskuussa ja päättyi jo huhtikuun lopulla. Tämän seurauksena vedenpinnan nousu on pysähtynyt, vaikka säännöstellystä järvestä on päästetty vettä eteenpäin tavallista vähemmän.
Hydrologi Miia Kumpumäen mukaan vesivarojen kehitys riippuu useiden vuosien sääoloista. Nykyiseen tilanteeseen ovat vaikuttaneet myös aiemmat vähälumiset talvet, pieniksi jääneet kevätvirtaamat ja lämpimät kasvukaudet. Kun sateita on ollut vähän, haihdunta on ollut suurta ja lumivarastot niukkoja useana vuonna peräkkäin, kuivuuden vaikutukset alkavat näkyä yhä selvemmin vesistöissä, maaperässä ja pohjavedessä.